No ensinnäki se on aika vääntynyttä että MINÄ olin puol ysin aikaan illalla ihan valmis nukkumaan.. mutta päädyin silti vielä syömään ja vähän koneelle! Toiseksi mulla on ihan ihmeellinen oli, muistan ku torstaina olin silleen et jee puoliväli ja tänään torstaistahan on ikuisuus ja eilinenki.. hmm, tuntuu et siitäki ois tosi kauan! Ja samote aamun puistoreissusta..
No vääntynyttä on myös se että mä saan tänne vieraan, siihen on 7 viikkoo ja mä muistan ku oli 15viikkoo ja siitä ei oo kauaa.. Tällä viikolla tuli myös 5kk täällä täyteen, en oikeen tajua mihin tää aika menee. Vuorokaudessa on aina se 24 tuntia mutta musta on alkanu tuntumaan et täällä ei oo! Aika menee täällä niin uskomattoman nopeeta vaikkei mitään tapahukkaan ja oottakaapa että jotain kivaa tapahtuu joku päivä, tadaaa se päivä meni ohi ennen aikoja!
Nyt ens viikolla alkaa mun elämä taas.. Sandran kans Tecladosiin ja Starbucksiin JA tapaan lauantaina yhen chileläisen tytönki! Sekä en todellakaan mene urhoollisesti 7 aamuna ja 5 iltana puistoon, en lykkäile kaksosrattaita, nukun yöni hyvin, herään aamulla pirteenä. Enkä stressaa siitä (esim tänä aamuna) että ku toinen lapsi nukkuu melkeen 10.30 asti niin tietenki toinen on heränny 8.15 . .
Voin jatkaa myös hyvillä mielin suunnitelmien tekimistä, ja nauttia siitä ettei mun tarvi tehä mitään tarkkoja suunnitelmia, voin vaan miettii et haluisin tonne, tonne ja tonne. Mut toi onki mun ehoton suosikki. Sit tutkia vähä mietä siellä on ja jättää suunnitelmat hautomaan, lopulliset suunnitelmat saa tehä paria päivää ennen lähtöä! PARHAUTTA!
Ens viikolla oon taas syvästi päättäny alkaa lenkkeilemään, enään ei oo nuha tai mitään tautia ja jalan haavaki on jo niin parantunut että lenkkarit voi laittaa jalkaan ja ottaa juoksu askelia, siitä ihanasta tunteesta en ookkaan saanu nauttia pitkään aikaan. Se että juoksee tuolla kaikkien keskellä YKSIN ja saan kuunnella kaikki rakkaita kappaleita ja nauttia ja mietti sitä kuinka ihanaa mulla on ollu täällä ja esim edellisenä kesänä Suomessa ja sekä vähän sitä että millasia suunnitelmia ens syksyksi..
Tänään ku oolin nuoremman lapsen kanssa kotona kahestaan ja ootettiin että muut tulee kotiin. Niin maattiin mun sängyllä kuunneltiin MUN Neljänsuoraa <3 koska halusin ja hän halusi kuulla ääni. Ja siinä ku makoiltiin leikittiin myös nalleilla ja voi sitä ihanaa naurua mitä hän nauroi, siinä hetkessä tajusin taas sen että kuinka onnellinen oon tässä hetkessä, mun ei tarvi stressata mistään VAAN saan kerranki nauttia joka hetkestä. Ja tai pian tämän jälkeen ku istuttiin mun sängyllä niin hän laitto käet kaulan ympärille ja halas mua ja sano " Nooja, sää oot niin ihana että mää vaan tykkään susta" Tai muutenki joka päivä, lähestulkoon joka päivä hän muistaa tulla halimaan, antamaan pusuja ja kertoon kuinka hän tykkää musta. Onhan se ihanaa että oon saavuttanu paikkani hänen elämässään ja tottakai minäkin tykkään hänestä ja paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti