Uusi päivä kaukana hohtaa, siellä pelko ja haave kohtaa!

Kyllä, otsikko kertoo kaiken eli lähtöpäivä on nyt selvillä! Se tuli niiin äkkiä vaikka kauan oon tienny et se on tässä näin, mutta että se on nyt varma! Huhhuh, oli kyllä mahtavat fiilikset ku sai tietää ja sit vähän ajan päästä iski jo melkeen paniikki että joo mun pitää OIKEESTI alkaa pakkaamaan! Sitte että pitäs vielä ostaa sitä ja tätä ja tehä sitä ja tätä ja ääääääh, en kerkee! No katellaas nyt mitä tässä vielä kerkee ja mitä ei!

Ja tosta pakkaamisesta, oon suurin piirtein samassa vaiheessa ku sillon ku viimeks kirjottelin (melkeen kolme viikkoo sit, uuuups). Laukkuun on tullu laitettua muutamia vaatteita, mut mukaan otettavat vaatteet on kyllä jo siirretty kaapin päälle oottamaan pakkausta! Kylläpä se tästä nyt ku ahkerasti pakkailen muutaman päivän, ja jos jotain jää niiin sit jää! Sieltä voi aina ostaa kaikkee lisää mutta voihan niitä täältä kotoaki lähettää :) so no panic!

Viime viikolla tuli jätettyä sitte Neljänsuoraki vuodeksi, mutta palaan kyllä! Noo jos kattelen kaikki keikoilta otetut kuvat läpi niiin siihenhän menee jo monta tuntia! Sekä videoitaki oli aika kivasti <3 "Nauti joka hetkestä, vaikka millasta ois, se on VAAN vuosi" Sit ois vielä tarkotus nähä muutamia kavereita ainaki! Mut hei en katoo mihinkään, facebook, skype, sähköposti, mese ja ihan tavalliset kirjeet on keksitty! Tuutte kaikki niiin kuulemaan musta, se on ihan sata varma se! Vieläkään ei jännitä ja luulen et mitään valtavaa jännitystä ei missään vaiheessa tukkaan vaan todellisuus iskee sitte siellä ja niiin yht'äkki että!

"Kuin laukku levitetty vuoteelleni, auki mun elämä nyt on.
Vain hymy teeskennelty kasvoillasi, on hetki kylmän sanaton.
Matkalaukkun pakkaan tään pitänyt ei käydä näin. Kaikki muistoni nakkaan pois mielestäin. Jossain eessä hohtaa tiet, kai jonnekkin se vie, sydän on niin koditon.
Passini esiin kaivan taskustani, täytyy vain jatkaa eteenpäin.
Ja vaika yritinkin, niin pirusti, ei kaipuu jätä sydäntäin.
Matkalaukkuni pakkaan tään pitänyt ei käydä näin. Kaikki muistoni nakkaan pois mielestäin. Jossain eessä hohtaa tiet, kai jonnekkin se vie, sydän on niin koditon."

Ainut vaan et muistajani en nakaa mielestäin <3 ja laukku on lattialle :DD mut muuten täysin tolla mennään!!
Seuraavan kerran taijanki kirjotella sitten Chilestä!
Moimoi!