Joskus ajan juoksua vihaan

TODELLAKIN! Ei siinä ihan innoissani oon lähössä mutta toi pakkaaminen ei houkuta ei, ei sitte mistään suuntaa.. eli tän vaiheen yli voisin hypätä! Mikä on sen vaikeepaa ku yrittää saada TARPEEKSI tavaroita mahtumaan tietyn painorajan sisään ja vielä silleen et matkalaukku ei räjähtäs? Noo omistan ISON matkalaukun joka kummittelee huoneen nurkassa eräässä ja kohta tulee olemaan auki melkeenpä keskellä huonetta.. Asia lienee sanomattakin selvä että kyseessä on se valtava laukku joka laitetaan ruumaan eli sinne pakkaan lähes kaikki vaatteet ja sen sellaista. Toinen matkustamoon otettava lentolaukku odottaa vielä kaupassa.. sinne lienee fiksuinta pakata, pari vaate kappaletta, nuita johtoja (joita muute on jotanki ihan liikaa), suoristusrauta, DVD:eitä jaa mitäs muuta..? Ja vielä tämä läppärilaukun virkaa kantava käsilaukku, (joka seki on vielä kaupassa..mutta ensi viikolla korjaan asian ja seuraavalla hoidan koristelut kuntoon<3) : jonne nyt tulee läppäri, kamera, puhelin, soitin, joku lehti, rahat ja kaikki paperit mitä tarvii, esim. matkalippu ja passi kuullostaa ihan fiksuilta! :D Mutta jos joku fiksumpi sattuu tätä lukemaan niin mielelläni otan vastaan vinkkejä nuitten tavaroitten pakkaamisen kans.. että mikä on fiksua ja mikä ei!

Mutta suoraa asian ytimeen ja siitä ohi! Pakkaaminen EI OLE kivaa, eikä sen koommin mukavaakaan eikä varsinkaan kivaa ja mukavaa. Ei sitä osaa ajatella mitä sitä pakkaa vuojeksi, ja toisaalta ei voi pakata ku sitte ei oo vaatteita mitä käyttää...ja osa vaatteista mitä aattelin ottaa mukaan on ylläriylläri ostamatta. Mutta äsken ihan innoissani pakkasin tohon cd/dvd:ee levykoteloon elokuvia, mutta siihen se pakkausinnostuski jäi! Kaikella fiksuudella on PAKKO yrittää pakata mahdollisimman paljon, mahdollisimman aikasin..niiin on sitte aikaa korjata niitä virheitä, eikä tulis pakattuu kauheesti tarpeetonta mukaan! Tää on varmaan sellanen juttu että ku se inspis alkaa pakkaamaan iskee pitää varmaan pakata sitte just sillon eikä hetken päästä!

PAKKAILEMISIIN!

Muistoja vain hyviä kanssas sain..

Tässä vaiheessa kun lähtö lähenee lähenemistään, tulee väkisin hieman haikee olo ja ikävä! Eikä jännityskään oo kauheesti vielä vallannu mieltä enemmänki toi haikeus on vielä voitolla, ja voi kuinka välillä tuntee kaikenlaista, niiiiin hienosta siihen melkeen itkuun asti, mutta se nyt vaan kuuluu asiaan (: Ja välillä ku iskee se tunne että hetkinen tätäkään ei vuoteen, eikä tätä niiin pistää väkisinkin mielen vähä haikeeksi.. Mutta tänä kesä on jo saanu niiiiin paljo hyviä muistoja sekä jotain mitä odottaa sitte jossain vaiheessa myös kotiinpaluulta! Mariannen kans on kierretty montamonta keikkaa ja vielä se "tärkein" on eessä! Niiltä on videoita ja kuvia joita voi sitten sielä katella ja tietenki musiikki! Niillä sitä sitte matkustaaki muistoissaan aina hetkeksi takas kotiin ja tähän tuttuun ja turvalliseen, vaikka aina jotain uutta onki niiin hienoa! Tosin jo kerran luulin etten saa siirrettyä musiikkia cd:eiltä koneelle mutta TÄNÄÄN se onnistui! :))

Sitten toinen asia! PAKKAAMINEN!!
oon ehkä niinku yrittäny kirjottaa listaa mitä tarvi mukaan jne, mutta sekään ei oikeen ota onnistuakseen! Aina jotain puuttuu, aina on jotain liikaa! Ja mukamasti fiksusti oon yrittäny kirjottaa vaatteet eri listaan ja kaiken muun toiseen listaan! Mutta kaikista pisin lista on ostoslista - edelleen! Se ei tunnu lyhynevän vaikka mitä ostais, paitsi tänään ku sain hieman päivitettyä sitäki ajan tasalle! Mutta kaikki näyttää kuitenki tässä vaiheessa olevan ihan hallinnassa. On vielä töitä, on keikkaa <3 , on lisää muistoja luotavana, on (VIELÄ) aikaa nähä kavereita ja muita! Ainahan sitä tulee jotain yllättävää kuitenki mut siihenki tässä nyt on koittanu varautuu sillä ettei nyt liian tarkkaan kaikkee suunnittele ja tarkotushan ois olla jättämättä tätä kaikkee elokuun alkaan! :D Katotaan miten käy!

"..hetket nuo kulkee nyt ja aina rinnassain
Unessa nään taas kuvasi sun
unessa oot vain pieni enkeli mun
näänköhän koskaan sua uudestaan
sitä mä toivon aina vaan
että vielä sut nähdä saan" <3

Valtava maailma kutsuu mua

Tervetuloa Nooran au pair-blogiin!
Reilun vuoden tämä tyttö on puhunut au pairiksi lähdöstä ja nyt reilun kuukauden päästä olisi jo lähtö. Vuotenihan tulen viettämään Chileessä, mikä kuullostaa erilaiselta mutta silti aivan mahtavalta! Siihen nähden että Jenkkeihin olin vielä keväällä menossa, sekä kattelin paikkoja myös Euroopasta, ovet olivat siis auki joka suuntaan. Mutta kokoajan on ollut varsin selvää että blogia tulen kirjoittamaan mutta mielessäni olen vannonut etten tasan alota tätä yhtään aikaisemmin ku perhe on löytynyt! Ajattelin toki että saan blogista itselleni päiväkirjan vuoden ajalta sekä äiti + muut sukulaiset ja tuttavat voivat seurata miten vuoteni menee. Ja tietysti kaverit!!
Tästä se vihdoin alkaa matkani kohti yhtä unelmistani!! (: